sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kiitos ehtoisalle emännälle




Kaveri kutsui luokseen syömään ja pitihän sitä emännälle jotakin tuliaisia viedä. Kävin torstaina Ateneumissa ja museokaupassa sattui sopivasti silmääni Hugo Simbergin maalauksesta "Piru padan ääressä" painettu kortti. Onneksi emännällä on huumorintajua. Ei sitä ehkä ihan jokaiselle uskaltaisi viedä. ;) Korttia vaan piti tapani mukaan hieman jalostaa. Eikun kopiokoneeseen ja vähän kalevalahenkistä koristetta mukaan.


Lauantaina tein vielä työväenopiston kurssilla nilkkakorun siemenhelmistä. Vaikka olikin ensimmäinen tekele, niin sen verran hyvä kuitenkin, että kehtasi jopa lahjaksi antaa. Täytyy vaan äkkiä tehdä itselle toinen, ettei unohdu tuo kukkatekniikka, kun ei ole edes mallikappaletta mitä katsoa.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Keltainen tupa ja perunamaa

Eli kortti kahdelle kyyhkyläiselle, jotka muuttivat juuri omaan keltaiseen tupaan. :)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Tuplaten Hääonnea




Parikin työkaveria päätti astella vihille, joten tuli taas korttitilauksia. Alimmaiseen tulikin jälleen sovellettua vanhaa hyvää pohjaa -"jotain uutta, jotain vanhaa". Ylempi on vähän uudempi innovaatio. Kuva ei vaan oikein tee oikeutta sen hempeälle vaaleanpunaiselle värille -kovin on valju.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Anja 50 v

Sedän vaimolla oli syntymäpäivät ja pääsin tekemään lahjaksi koruja. Aiemmat lahjan saajat (sukulaisista) ovatkin olleet miehiä, joten kivaa vaihtelua. Siitä en ole kyllä aivan varma kummassa lahjan ideointi on helpompaa... ;)

JK. Blogger näemmä jatkaa pottuiluaan ja kääntelee taas kuvia mielivaltaisesti. Höh!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Tellu testaa

Joka toisessa neulontablogissa ylistetään bambutiskirättiä, niin pitihän minunkin sellainen tehdä! Netti on täynnä mitä hienompia kuvioita, mutta valitsin tuollaisen simppelin korinpohjan eikä tuota kauaa tehnytkään. Hitusen pieni siitä tuli (16cm x 18cm), mutta kun ei sattunut olemaan pidempiä puikkoja. Ja hifistelyt sikseen, en viitsinyt edes virkkailla mitään pitsireunuksia tähän koeversioon. Mutta silti, kuinka tolla muka raaskii pöytää pyyhkiä?!

JK. Bloggeri kääntää sinnikkäästi kuvan väärinpäin, enkä ymmärrä miksi. Voisin melkein luvata ongelman ratkaisijalle samanlaisen rätin -lankaa nimittäin jäi. ;)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Harakan juhlat

eli hopeaa, hopeaa, hopeaa!

Työväenopiston viikonloppukurssilla jokanaisen sisäinen harakka pääsi valloilleen. Ja kun korut vielä kiillotettiin kurssin lopuksi, niin voi sitä säihkettä! Huonona puolena on se, että eihän niistä mokomista meinaa millään saada kunnon valokuvia. Näihin on nyt tyytyminen. Saapi tulla myös livenä ihailemaan. :) Jens Pind eli kansankielellä Piina


Piinaa ei ollut niinkään punominen, itse asiassa aika helppo malli, mutta se lenkkien sahaaminen -se on aina yhtä piinaa mallista riippumatta! Kaulaketju on tehty ohuemmasta 0,8 mm langasta ja ranneketju 1,0 mm langasta. Rannekoruun lisäsin vielä pienen riipuksen koristeeksi.

Papuketju 1,5 mm leveästä puolipyöreästä langasta.

Tätä en edes kuvitellut tekeväni, mutta kuinka ollakaan, mainonnan uhrina, sorruin ostamaan puolipyöreää lankaa ja niinpä liemessä oltiin. Lenkkien sahaaminen paksusta langasta oli lasten leikkiä eikä näin yksinkertainen punos ole vaikea, mutta vaikeus piilee siinä, että on oltava tosi huolellinen ettei lenkkeihin tule kovin paljon pihtien jälkiä. Onneksi loppukiillotuksessa lähtee pienet kolhut ja lopputulos on hieno ottaen huomioon alkukauhistukseni. ;)

TuplaCordell 1,0 mm langasta


Tämän ketjun aloitin ekalla kurssilla, mutta enpä saanut koskaan viimeisteltyä sitä. Nyt sekin on saatettu käyttökuntoon ranneketjuksi.


Oili ja Rosettiketju 1,0 mm langasta


Jämälenkeistä piti keksiä jotain. Pätkä rosettiketjua ja Oili. Oili on periaatteessa riittävän pitkä nilkkaketjuksi, mutta voi olla, että se päätyy jalostukseen. Rosettiketju ainakin on tarkoitus pätkiä lyhyemmäksi ja laittaa väliin helmiä. Siten siitä saa rannekorun.


Muinaisketju, Kuningasketju ja Oili


Vanhatkin korut saivat uuden säihkeeen kiillotuksen myötä. Pettymyksekseni aiemmalla kurssilla koruja ei kiillotettu lainkaan eivätkä ne koskaan oikein päässeet oikeuksiinsa. Onneksi ope oli niin aulis, että suostui kiillottamaan vanhatkin tekeleet. Nyt kelpaa esitellä näitäkin!

Kummasti sitä unohtaa, mikä työ näissä on, mutta kyllä lopputulos palkitsee ja varsinkin, kun saa tehdä mieleisiään koruja. :)