Etelä-Afrikan hengessä

Keramiikkakurssilla piti tehdä veistos ja sen verran Etelä-Afrikan hengessä vielä oltiin, että tämä pää vaan putkahti jostain mieleen. Se on tehty mustasta karkeasta savesta enkä halunnut mitään lasitetta sitä pilaamaan. Sitäpaitsi se on juuri sopivan rouhea tuollaisenaan. Otsaan tuli lisättyä savea aika monta kertaa ennenkuin se oli mielestäni riittävän iso. Työ kuivuikin sitten viikkokaupalla, mutta pääsi viimein viikko sitten uuniin ja nyt kotiin muiden Afrikan tuliaisten joukkoon. Mitä lienet ukko miettii...

Onnea tyttövauvan vanhemmille

Jälleen syntyi uusi pieni ihmistaimi, työkaveri sai tytön ja minä pääsin taas askartelemaan. Piti jo vaihtaa mallia, ettei tule joka perheeseen saman näköisiä kortteja. ;)

Uusiin tehtäviin

Pari kollegaa siirtyi uusiin tehtäviin ja muistettiin heitä lahjoilla ja korteilla. Ensin ajatus läksiäiskortista löi tyhjää aivan täysin, mutta kuinka ollakaan, Sinellistä löytyi arkillinen juuri sopivia vanhan näköisiä kuvia ja pikku ilmoituksia. Eikä sitten tarvittukaan muuta kuin vähän leimasimia, läjä pikku koristeita ja reippaasti mielikuvitusta.

Kahvikassi

Äipän vanha kahvikassi oli tullut tiensä päähän ja hän kaipasi uutta. Eikun kokeilemaan, miten se tehdään ja kuinka ompelukone kestää moisen koettelemuksen. Hiukan hirvitti työntää foliopintaisia pusseja paininjalan alle jopa aika paksuina kerroksina, mutta muutenhan homma sujui aika näppärästi. Kankaaseen verrattuna kahvipusseja on paljon mukavampi ommella ja nuppineulojen sijaan kappaleiden kiinnitys tapahtui klipsuilla ja maalarinteipillä. Hauskaa puuhaa, mutta sen verran säälin konettani, että ei noita montaa viitsi tehdä.

Kassissa on sisällä kolmesta pussista ommeltu irtopohja.

Uusi aluevaltaus

Kevään uusi aluevaltaus käsitöiden saralla on keramiikka. Ilmoittaudun työväenopiston kurssille ja pääsinkin jonotuspaikalta mukaan. Ou jee! Olen aina halunnut kokeilla savitöitä! Tuosta ekasta "kissankupista" kaikki alkoi. Nipistelytekniikalla vailla minkäänlaista ideaa kunhan jotakin veivasin. Minusta se on just sen kokoinen, että siitä voisi joku katti nautiskella eväitään. :D

Jämäsavesta tuli näperreltyä pieniä nappeja. Tein niihin samalla vähän lasituskokeita ja tuli hyviä esimerkkejä siitä, kuinka keramiikka on yllättävä laji eikä koskaan tiedä, mitä uunista tulee ulos. Noiden kellanruskeiden nappien piti olla tulenpunaisia...ja lopputulos ei ole sinne päinkään. On niissä ihan hitusen jossain kohtaa punaista, kun oikein tarkkaan etsii. Ja vaikka lasituskerrokset olivat olevinaan tosi paksuja, niin osassa lasite on hädin tuskin peittävä.

Näistä pitsikuvioisista tekeleistä tuli aika kivannäköisiä. Lasitevalintakin osui kohdalleen. Savi kuultaa kivasti läpi ja kiiltävä lasite vielä korostaa pitsikuviota. Ei lienet yllätys, että viime kerrallakin kaivoin pitsiliinat kaapista ja eikun kaulitsemaan! Nyt jännätään, pysyykö tekele kasassa polttojen loppuun saakka...