Uusi kaulahuivi

Tein tuon kaulahuivin jo viime keväänä, mutta koska lumet ehti sulaa, se jäi päättelemättä. Uusi takki kaipasi ehdottomasti valkoista kaulahuivia kaverikseen, joten kaivoinpa kaulaliinan tekeleen lankakorista ja päättelin sen vihdoin. Lanka on Novitan Siljaa, marketin alennuslaarista. Lopputulos on kiva ja lanka ihanan pehmoista puuvillaa. Nyt sopii talven tulla!

Kanteleen kutsu

Olen jo pitkään suunnitellut ompelevani Marimekon kankaasta olkalaukun, jossa on vetoketju. Vanhoissa laukuissa kun on vain magneettinepparikiinnitys ja sekös se on varkaalle kuin kutsuhuuto tulla ryöstelemään. Pakko on paras motivaattori -niin tässäkin asiassa. Olen reissuun lähdössä ja tuli pakottava tarve ko. laukulle, joten oli pakko ryhtyä toimeen.

Vierähtihän siinä sunnuntaipäivä rattoisasti, mutta olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Materiaali on MM:n Ystävämyynnistä ostettua Kanteleen kutsu -markiisikangasta. Vuorikangasta en edes suunnitellut. Olisi ollut liian vaivalloista ja nytkin oli kangas paikoin niin paksua, että siinä oli ompelukone tiukilla. Yhden neulan sain vääntymään, vaikka kuinka varovasti tein. Laukun sisälle ompelin yhden ison vetoketjullisen taskun. Kaavoja ei ollut, joten malli on omasta päästä ja mitat suunniteltu entisten laukkujen pohjalta. Ja sitten eikun reissuun!

Mitali pienen tytöntyllerön vanhemmille

Pienet ihmistaimet ovat toki suloisia, mutta eivät läheskään aina ihan helppohoitoisia. Niinpä innostuinkin askartelemaan koko perheelle kortin, kun kaveripariskunnan tytär täytti vuoden. Olkoon kortti kunniamaininta vanhemmille kuluneesta vuodesta ja samalla synttärionnittelu perheen pienimmälle. :)

Nimpparikortti

Lokakuun korttisato taisi jäädä vähän pienemmäksi, mutta tämä vielä lähti päivän nimpparisankarille.

"Pienet sammakot..."

Niin se vaan pikkusiskokin vanhenee, ähäkutti! Kiinni et saa, mutta odotas kun pääset tähän ikään. ;) Illin lahjapaketin aarteista syntyi paljon erilaisia kortteja, yksi niistä lähti systerille. Nuo kortin pikku sammakot on kerrassaan sympaattisia.

Ja rannekorukin piti näprätä mukaan, kun vähän toiveita siihen malliin vihjattiin. Pahoittelen kerrassaan surkeaa kuvaa. Se on se vaaleanpunainen ja ametisti, jotka eivät edelleenkään ole minun ja kamerani kavereita. :-/

Onnea Uuteen Kotiin

Kaveripariskunnan uuteen torppaan piti keksiä jotain kivaa tuliaista. Ostin jo kesällä alennusmyynnistä paneliverhot enkä todellakaan edes aikonut ripustaa niitä ikkunaan. Ehei, mielessäni siinsi joku kiva kauppakassi ko. kankaasta ja valkkasinkin verhot sen perusteella. Koitti syksy ja verhot olivat edelleen nätisti paketissa eivätkä olleet hienoista suunnitelmista huolimatta muuntuneet vielä miksikään. Hups... No, eihän siinä mennyt loppujen lopuksi kuin pari tuntia, kun tartuin härkää sarvista. Mittanauha ja sakset käteen ja eikun ompelukone surisemaan! Tein kauppakassin mahdollisimman yksinkertaisesti enkä vaivautunut purkamaan yhtäkään saumaa verhoista. Miksi suotta pilata hyvin huoliteltuja reunoja?! ;)

Kassin kaveriksi valmistui kortti lettutaikinaohjeella ja niinpä kassikin täyttyi lättytarvikkeista ja omenahillosta. Onkos se hiukan kieroa viedä tuliaisiksi tuollainen ja odottaa kieli pitkällä lettuja? Ei minusta! Lätyt oli tosi hyviä, kiitoksia vaan! :) Ja ne maistuu muuten vielä paremmalla, kun ei niitä kotona tulee juuri koskaan tehtyä.