Pukin kontista

Löysin syksyllä Marimekon Ysmystä Omppu-kangasta edukkaaseen hintaan ja niinpä siskojen joulupaketeista löytyi tänä vuonna omenaiset pussukat. Ohjeen bongasin Tildan tapaan-kirjasta, suurensin vaan kaavaa hieman. Ja pitihän niihin vielä askarrella lasihelmistä omppu-vetimet vetskareihin. Mihinkäs se tiikeri raidoistaan...

Upea paperitähti

Kerrankin yksinkertainen askarteluohje, mutta näyttävä lopputulos! Ylen Puoli seitsemän ohjelmassa Tiina Klemettilä askarteli hienon paperitähden, joten pakkohan tätä oli itsekin kokeilla. Tarvittiin vain valkoista kopiopaperia, sakset, viivotin ja lyijykynä, kaksipuoleista teippiä ja nitoja sekä pätkä lankaa ripustamiseen.

Tähti taitaa näyttää todellista pienemmältä tuossa valokuvassa, halkaisija on kuitenkin noin 40 cm.

Joulukorttitehtaan Grande Finale

Tässä nyt hieman hätäisesti näpättyjä kuvia joulukorteista, kun piti saada vietyä ne postiin. Olisihan niitä tehnyt samalla vaivalla enemmänkin, mutta säästetään inspistä ja ideoita ensi vuoteenkin. Poikkeuksellisesti julkaisen korttien kuvat ennenkuin ne on postiluukuista tipahtaneet. Kun eihän tätä kukaan lue kumminkaan... ;)

Tonttu Tomera toimitti joulukortin

Kuinkas sattuikaan, tuli asiaa Ilonalle, niin toimitinpa samalla käynnillä joulukortinkin suoraan vastaanottajalle. Kuvakin piti ottaa eteisessä lähtötohinassa...lopputulos ei siis tarkin mahdollinen.

Joulukorttitehtailua Ilonalla

Joulukorttiaskartelut tuli aloitettua tänä vuonna porukalla, kun kokoonnuttiin Ilonalle askartelemaan. Kuvassa vain osa päivän saldosta, mutta sillä pääsi mukavasti vauhtiin. Innostuin ehdottomasti eniten Illin runsaasta leimasinvalikoimasta ja se kyllä näkyy tuotoksissa. Ihana tekstileimasin oli kovimmasssa käytössä. Korttiaskartelu jatkui kotona ja siitä kuvia luvassa myöhemmin.

Ja kusti polkee taas

Voiko koiraihmiselle antaa kissakortin? Ei voi, ei sitten millään! Mutta kun ei korttivarastoista löytynyt ainuttakaan koiraa, niin hiiri sai toimia pelastavana enkelinä. Neutraali ja pieni, söpö eläin -varsinkin innokkaalle puutarhaihmiselle. Hih! Onnea siis Jaanalle!

Hyvää Syntymäpäivää Minnalle!

Kortti lähti keski-Suomeen kera pienen lahjan...toivottavasti kusti toi perille asti.

Helmikorukurssi II:n satoa

Pietarin koru (ei kurssilla tehty)

Vihreä setti, kaula- ja rannekoru

3 rannekorua

"Kulkulupa"

Sain viimein aikaa tarttua kameraan ja ikuistaa korukurssin tuotoksia. Näppäsinpä samalla kuvan rannekorusta, jonka tein Pietarin matkaa varten. Jep, väsäsin sen siinä samalla, kun sovittelin ja pakkasin vaatteita ja totesin, että juuri tuollainen rannekoru multa vielä puuttuu. Eikun väkertämään! No, sitä ei kauaa tee, kun malli oli jo olemassa. Kaveri tilasi samanlaisen aikoinaan, yksinkertainen ja kaunis.

Rannekoruja syntyi tällä kertaa läjäpäin, kuvissa osa niistä. Alimmassa kuvassa kiireessä väsätty kaulanauha työpaikan kulkukortille (nimi löytyi Käsityökerhon lehdestä). Korusta tuli vähän turhan pramea siihen käyttöön, koska käytettävissä ei ollut kovin pieniä helmiä. On se jo yhdet kekkerit palvellut, mutta voi olla, että helmiä odottaa joku päivä uusi elämä erilaisessa korussa. On tämä helmeily vaan kätevää!

Jouluisia pakettikortteja

Jouluiset puuhastelut ovat alkaneet jo Tellunkin pajassa, mutta niistä ei kuvia ole luvassa ennen joulua (no, korteista ehkä). Innostuin kuitenkin kokeilemaan käsityömessuilta ostamiani leimasimia ja tein nipun pakettikortteja. Tämä sopii ihmiselle, jolla on runsaasti aikaa näpertelyyn. ;) Vähän aikaavievää puuhaa, jos kaikille lahjansaajille näpertää tällaisia. Leimailin siis myös pelkällä hyvän joulun toivotuksella varustettuja kortteja, jonne voi kääntöpuolelle kirjoittaa saajan nimen.

Kranssiaskartelua

Helsingin käsityömessuilla tuli piipahdettua eilen sunnuntaina. Pyhät lupaukset siitä, että mitään en osta, saa suosiolla jättää kotiin. Ostin mm. ihania skräppipapereita ja nauhoja korttiaskarteluun. Sorruin ostamaan myös leimasimia. Auts! Olen tähän asti pysytellyt niistä erossa, koska niitähän pitää olla miljoona erilaista ja aina saa hankkia uusia. Minulla kun ei vielä olekaan juuri mitään askartelutarvikkeita... Olin puolustelevinani itselleni, että ostan mahdollisimman yleiskäyttöisiä. Joopa joo, tästä se lähtee! ;)

Tiimarin joulupajassa sai askarrella kransseja. Eikun kuumaliimapistooli heilumaan ja valmista tuli! Tulipahan nyt tehtyä uusi joulukranssi oveen. Tuon toisen voi laittaa sitten syssymmällä oveen tai voihan olla, että se päätyykin tuliaisiksi. Ei sitä koskaan tiedä...

Iloista isänpäivää!

Mitäpä siihen muuta lisäämään...

Sateisen päivän synttäritervehdys

Ilahdutin kaveria eilen syksyisellä synttärikortilla. Kuinka ollakaan kyseisenä päivänähän osui kunnon lumituisku pääkaupunkiseudullekin. Kortin aihe osui aika nappiin...vaikkakin lumikolat olis kai olleet vielä osuvampia. Tuunasin korttia hieman onnittelutekstillä ja sadepisaroilla, jotka siis jäivät valitettavasti tästä otoksesta puuttumaan.

Uusi kaulahuivi

Tein tuon kaulahuivin jo viime keväänä, mutta koska lumet ehti sulaa, se jäi päättelemättä. Uusi takki kaipasi ehdottomasti valkoista kaulahuivia kaverikseen, joten kaivoinpa kaulaliinan tekeleen lankakorista ja päättelin sen vihdoin. Lanka on Novitan Siljaa, marketin alennuslaarista. Lopputulos on kiva ja lanka ihanan pehmoista puuvillaa. Nyt sopii talven tulla!

Kanteleen kutsu

Olen jo pitkään suunnitellut ompelevani Marimekon kankaasta olkalaukun, jossa on vetoketju. Vanhoissa laukuissa kun on vain magneettinepparikiinnitys ja sekös se on varkaalle kuin kutsuhuuto tulla ryöstelemään. Pakko on paras motivaattori -niin tässäkin asiassa. Olen reissuun lähdössä ja tuli pakottava tarve ko. laukulle, joten oli pakko ryhtyä toimeen.

Vierähtihän siinä sunnuntaipäivä rattoisasti, mutta olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Materiaali on MM:n Ystävämyynnistä ostettua Kanteleen kutsu -markiisikangasta. Vuorikangasta en edes suunnitellut. Olisi ollut liian vaivalloista ja nytkin oli kangas paikoin niin paksua, että siinä oli ompelukone tiukilla. Yhden neulan sain vääntymään, vaikka kuinka varovasti tein. Laukun sisälle ompelin yhden ison vetoketjullisen taskun. Kaavoja ei ollut, joten malli on omasta päästä ja mitat suunniteltu entisten laukkujen pohjalta. Ja sitten eikun reissuun!

Mitali pienen tytöntyllerön vanhemmille

Pienet ihmistaimet ovat toki suloisia, mutta eivät läheskään aina ihan helppohoitoisia. Niinpä innostuinkin askartelemaan koko perheelle kortin, kun kaveripariskunnan tytär täytti vuoden. Olkoon kortti kunniamaininta vanhemmille kuluneesta vuodesta ja samalla synttärionnittelu perheen pienimmälle. :)

Nimpparikortti

Lokakuun korttisato taisi jäädä vähän pienemmäksi, mutta tämä vielä lähti päivän nimpparisankarille.

"Pienet sammakot..."

Niin se vaan pikkusiskokin vanhenee, ähäkutti! Kiinni et saa, mutta odotas kun pääset tähän ikään. ;) Illin lahjapaketin aarteista syntyi paljon erilaisia kortteja, yksi niistä lähti systerille. Nuo kortin pikku sammakot on kerrassaan sympaattisia.

Ja rannekorukin piti näprätä mukaan, kun vähän toiveita siihen malliin vihjattiin. Pahoittelen kerrassaan surkeaa kuvaa. Se on se vaaleanpunainen ja ametisti, jotka eivät edelleenkään ole minun ja kamerani kavereita. :-/

Onnea Uuteen Kotiin

Kaveripariskunnan uuteen torppaan piti keksiä jotain kivaa tuliaista. Ostin jo kesällä alennusmyynnistä paneliverhot enkä todellakaan edes aikonut ripustaa niitä ikkunaan. Ehei, mielessäni siinsi joku kiva kauppakassi ko. kankaasta ja valkkasinkin verhot sen perusteella. Koitti syksy ja verhot olivat edelleen nätisti paketissa eivätkä olleet hienoista suunnitelmista huolimatta muuntuneet vielä miksikään. Hups... No, eihän siinä mennyt loppujen lopuksi kuin pari tuntia, kun tartuin härkää sarvista. Mittanauha ja sakset käteen ja eikun ompelukone surisemaan! Tein kauppakassin mahdollisimman yksinkertaisesti enkä vaivautunut purkamaan yhtäkään saumaa verhoista. Miksi suotta pilata hyvin huoliteltuja reunoja?! ;)

Kassin kaveriksi valmistui kortti lettutaikinaohjeella ja niinpä kassikin täyttyi lättytarvikkeista ja omenahillosta. Onkos se hiukan kieroa viedä tuliaisiksi tuollainen ja odottaa kieli pitkällä lettuja? Ei minusta! Lätyt oli tosi hyviä, kiitoksia vaan! :) Ja ne maistuu muuten vielä paremmalla, kun ei niitä kotona tulee juuri koskaan tehtyä.

Yhtä korua köyhempi

No, niinhän siinä sitten kävi, että kun lähdin toimittamaan äidille tekemääni syntymäpäivälahjaa, niin eihän se mokoma yhteen tyytynyt! ;) Tein tilauksesta vielä toisen rannekorun ja kun siihen sopiva kaulakoru oli omassa kaulassani ja helmet loppu, niin jouduin myymään korun päältäni. Voi vietävä! Se oli siis ilmeisen nätti ja täytyykin laittaa lisää helmiä tilaukseen, että saan tehtyä itselleni uuden. Voisin ehkä näperrellä sille kaveriksi rannekorunkin. Jäähyväisiksi näppäsin setistä kuvan.

Harakat helmikaupassa

Poikettiin toissa viikolla Illin kanssa Helmiharakassa. (http://www.helmiharakka.fi/) Pakko vähän hehkuttaa kyseistä kauppaa, testiryhmä suosittelee! :) Aivan valtavasti valikoimaa ja toinen toistaan ihanampia helmiä. Kaupassa oli myös sommittelualustoja tarjolla ja niinpä ostosten tekeminen ja oikeiden sävyjen valinta oli helppoa. Niitä korukurssilla kesken loppuneita petroolin värisiä foliohelmiähän minä vaan lähdin hakemaan, mutta eihän se siihen jäänyt. Ei tietenkään! Kyllähän sieltä taas ihan mukava pussillinen päätyi helmilaatikkooni näppejä polttelemaan ja eilen pääsin viimein niiden kimppuun.

Kurssilla tehty sininen kaulakoru kaipasi rannekorua kaverikseen. Tästä nyt ei tullut ihan saman tyylistä, kun ei ollut helmihattuja, mutta sitähän ei taas huomaa kukaan muu kuin minä itse. ;) Kaulakorusta tuli vaihteeksi vähän pienempää ja "söpömpää" kokoluokkaa. Lisäksi valmistui pari muuta rannekorua, joista kuvia luvassa myöhemmin. Se on se riivattu punertava sävy, josta on uskomattoman vaikea saada hyvää kuvaa?!

Syyskuun juhlijoiden kortit

Synttärikortti vanhalle työkaverille

Pari nimpparikorttia

Faijan synttärikortti

Tadaa! Nyt kun kortit ovat tipahdelleet luukuista, niin sopii jo julkaista kuvia. Tähän tulee siis kuun mittaan saman otsikon alle kaikki kuun aikana lähetetyt kortit. Kannattaa siis käydä aina loppukuusta kurkkaamassa, mitä kaikkea löytyy. Niin ja poiketa samalla ideoita lainaamassa...mikäs siinä, niin tekee allekirjoittanutkin. :)

Kisukortin kohdalla pyörittelin noita kuvia käsissäni ja mietin, että miten näistä kehittelisi taas jotain uutta. Sitten hoksasin, että ainakin kissanomistajille on hyvinkin tuttua se, että kisut ovat hyvin halukkaita osallistumaan kaikkeen -aivan varmasti myös korttien askarteluun. Siispä tassunjäljet kortissa kertovat kaiken, sitä ei tarvitse selittää. :)

Korttitehtailua

Jostain merkillisestä syystä sukulaisten ja kavereiden juhlapäivät ovat kasautuneet enimmäkseen syksyyn. Siispä korttien tarve lisääntyy aina elokuusta alkaen. Varastot alkoi olla jo huvenneet ja uusia tarvikkeita oli kertynyt niin messuilta kuin Illin lahjastakin, joten se haastoi keksimään taas ihan uusia kortteja. Eikun siis tehdas pyörimään! Oli hauskaa ja haastavaa kehitellä kortteja Illin antamista leimailluista kuvista ja erilaisista kartongeista. Tulihan noita pino taas tehtyäkin ja kuvat paljastuu sitä mukaan, kun kortit on lähteneet vastaanottajille.

Korukurssin satoa

Vihdoinkin!!! Oli hyvä aurinkoinen ilma ja sain näpsäistyksi onnistuneita valokuvia kurssilla näpräämistäni koruista. Tulihan noita jokunen tehtyäkin, heh...taisi vähän lähteä jo lapasesta. *punastelee* Mutta tosiaan kuten jo aiemmin totesin, niin kurssin parasta antia on ehdottomasti laaja helmivalikoima. Väriyhdistelmiä alkaa tulla kuin sieniä sateella eikä enää osaa päättää minkävärisiä koruja tekisi, kun tahtoo tuon, tuon, tuon ja tuon!

Ihastuin noihin valkoisiin helmiin, missä oli pienet maalatut kukkaset. Ne olivat kivan neutraalin sävyiset, joten niitä oli helppo yhdistellä melkein mihin väriin tahansa. Myös "ortodoksista pääsiäismunaa" muistuttavat metallipinnoitteiset helmet (rannekoruissa) oli hauskoja. Niitä ei löytynytkään laarista enempää kuin nuo kaksi.

Messuhuumassa

Pitkästä aikaa jalkauduin Kädentaitomessuille Helsingin Wanha Satamaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että mopo karkasi käsistä ja välillä piti hyperventiloida paperipussiin. No ei vaiskaan, mutta himoaskartelijallehan se lähenteli paratiisia. Onneksi ovet meni säppiin viideltä ja minunkin oli viimein pakko poistua. ;D Myytävänä oli kaikkea kivaa tarviketta näpertelyyn ja upeita koruja. Nostan hattua sille, joka pääsi messut läpi ostamatta mitään! Itselleni tarttui matkaan mm. läjä kuviolävistäjiä -sikahalvalla! Jotta seuraaviin postikortteihin luvassa autoja, kumiankkoja, sateenvarjoja, piparipoikia jne. Korutöihin ei ollut mitään mainittavia messutarjouksia, joten se puoli päivän annista jäi vähän laihanlaiseksi. Ainoa mainittava ehkä muutamat kauniit kukalliset lamppuhelmet, jotka ostin korujen piristykseksi ja strassirondellit. (Joo, KVG tai tulkaa kysymään, mitä ne on. ;))

Helmeilyn jälkeinen krapula

Oih, oli taas niiiiin ihanaa osallistua korukurssille ja näperrellä kaikkea kivaa. Porukka hullaantui aivan täysin (kuten vähän "pelkäsinkin"), joten joutunemme ottamaan joulun alla uusiksi. Aivan mielettömän upeita koruja syntyi ja välillä koettiin luomisen tuskaa. Kavereilta sai hyviä vinkkejä helmien yhdistelemisestä ja luovuus ruokki loistavasti itseään. Kerrassaan upeaa!

Itsekin olen ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini -lisää kuvia luvassa heti, kun saan näpättyä hyvät kuvat. Tällä kertaa syntyi jopa yksi lahjakoru, mutta ehkä joulun alla sitten enemmän. Työ haittaa harrastuksia eikä millään malttaisi keskittyä, kun sormet syyhyää helmilaatikoiden perään.

Työmatkakaveri

Kesälomat on lusittu ja niiden rentouttava vaikutus on jo kuta kuinkin haihtunut unholaan. Mutta ei vaivuta epätoivoon ainakaan näin kauniina syyspäivänä! Sen kunniaksi kaivoin blogiin arkistosta kuvan. Suosin työpaikalla omia eväitä ja kaipasin eväskipoille sopivaa kassia. Liian isossa kassissa rasiat kaatuilee ja sitten on sopat kassin pohjalla. Eikun mittanauha käteen ja suunnittelemaan! Kriteerinä oli, että kaksi pakasterasiaa pitää mahtua päällekkäin ja vaikka eväsleivät niiden päälle. Koirakassi oli ensimmäinen ja siitä tulikin heti hyvä työmatkakaveri. Sen myötä eväskasseja onkin tullut ommeltua muutama lisää -niin itselle kuin tuttavillekin eri kuoseista.

Tellukin vanhenee

Tenavien Tellu pysyy aina yhtä nuorena, mutta tämä Tellu ei mahda ikääntymiselleen mitään. Iloa työpäivään toi Illin synttärilahja. Paketillinen kaikenlaista korttiaskartelusälää, kartonkeja, leimailtuja kuvia jne. Jihuu! Näistä on iloa pitkään! Sormet syyhyää askartelemaan...

Korukurssia odotellessa

Ensi viikolla päästään työkavereiden kanssa korukurssille, jihuu!! Olen odottanut sitä koko kesän kuin kuuta nousevaa. Koruja osaan toki näprätä, mutta tässä olikin ajatuksena järkätä työkavereille jotain kivaa ja siinä samassa hyödyntää kurssin vetäjän mahtavaa helmivalikoimaa. Kotiin joutuu ostamaan kymmenen pussia helmiä saadakseen yhden korun (jos ei halua tehdä yhdestä ja samasta helmestä) ja kauppojen lajitelmat eivät usein ole mieleeni. Sitä odotellessa voi muistella edellisen kurssin antia. Tuon vaaleanpuna-ametisti -sävyisen korun värit ei oikein onnistuneet valokuvauksessa. Siitä on näpsitty jo monta kuvaa ja tämä nyt ehkä lähimpänä oikeaa, luonnossa koru on puhtaamman värinen. Musta-kirkas rannekorusta tuli kerralla suosikki ja sitä on pidetty paljon!

Uusiokäyttöä

Viime keväisellä korukurssilla podin suurta luomisen tuskaa eikä luovuus kerta kaikkiaan ollut kukkeimillaan. Tein pari kaulakorua, joissa oli putkihelmiä, mutta ne eivät todellakaan toimineet. Eivät istuneet kaulassa minkään vaatteen kanssa eikä mitenkään päin. Kesälomalla sitten purinkin ne ja tein helmistä kaulakorun ja rannekorun. Tadaa, hyvät tuli! Ovat muuten olleet jo kovassa käytössä.

Kortteja elokuun sankareille

Äipän synttärikortti

Kummi-tädin synttärikortti

Systerin synttärikortti

Illin synttärikortti

Aloitetaan nyt Tellun askartelemien korttien bloggaus. Kuvissa elokuun synttärisankareiden saamia kortteja. Ai, miten niin olen hiljattain ostanut perhosen mallisen lävistäjän... :)

Synttärionnittelut siskolle!

Nyt kun päivänsankari on viimein saanut lahjansa, voin julkaista kuvan siitä. :)

Teinpä samalla omaan käyttöön pari vihreänsävyistä rannekorua. (Kuvassa siis 2 korua.)

Eläköön ale!

Itse asiassa kammoan alennusmyyntejä yli kaiken. Kartan kuin ruttoa vaatteiden alennusmyyntejä ja Hulluille päiville minua ei saa sitten millään, mutta kun helmikorissa lukee ale, niin johan alkaa silmät loistaa. Heh... Keräsinkin siis aimo kasan isoja lasihelmiä, kun edullisesti sai. Ensimmäisenä niistä syntyi kuvan rannekoru.

Homma ei ollutkaan ihan helppo, koska perfektionistia alkoi heti vaivaamaan, kun ei ne lilat helmet olleetkaan samaa sävyä. Voi rotta! Eihän sinisävyisiä VOI sekoittaa punasävyisten kanssa?! No, kriisistä selvittiin ja lopputulos on (omasta mielestäni) ihan kelvollinen. Sitäpaitsi valokuvasta ei oikein edes erota noita liloja helmiä.